Aqua Venus
Nimi: Aqua Venus ''Aku''
Rotu: sardinianhevonen Syntymäaika, ikä: 05.05.2017, 5v Säkäkorkeus: 158cm Sukupuoli: ori Koulutustaso: VaA, re 160cm Painote: esteratsastus (yleis) VH-tunnus: VH17-222-0002 Kasvattaja: Silver Moon Omistaja: VRL-13542, Silver Hoof |
2 Star Prospect - palkittu kesäkuussa 2020
First Champion - palkittu pistein (66,111 %) 4.5 / 6 / 8 / 8.5 / 5.5 / 8 / 6.5 / 6 / 6.5
EV-II - palkittu 30.05.2017 pistein 7 - 9 - 5 - 3 - 1 - 4 = 29p
First Champion - palkittu pistein (66,111 %) 4.5 / 6 / 8 / 8.5 / 5.5 / 8 / 6.5 / 6 / 6.5
EV-II - palkittu 30.05.2017 pistein 7 - 9 - 5 - 3 - 1 - 4 = 29p
Suku
i. sard-o. Temperment, 152cm, rn | Mentti on Suomessa syntynyt ja kasvatettu ori, jota on kilpailutettu esteratsastuksessa paljonkin. Hevonen kilpaili 5-15 ikävuotensa aktiivisesti nykyisellä omistajallaan. Orilla on viehättävä, kevyt rakenne, joka sopii hyvin hyppäämiseen. Luonteeltaan Mentti on kiltti ja rento, niinkuin ainoa poikansakin.
ii. sard-o. Ideal, 152cm, rn | Ideal on Sardiniassa syntynyt ja siellä edelleen asuva hevonen, joka myytiin paperittomana eteenpäin. Rauhallinen ja hieman pelokas ori kilpaili esteillä 150-160cm luokkia asuessaan Alankomaissa, ylläpitokodissaan noin viisi vuotta, kunnes muutti takaisin Sardiniaan. Ideal on joissain tilanteissa hieman vaikea käsiteltävä, mutta yleisesti rauhallinen ori.
ie. sard-t. Junior, 153cm, rn | Sympaattinen Junior ehti kilpailla 130cm luokissa muutaman vuoden ja varsoa kaksi ihanaa varsaa, ennen kuin laukkasi taivaslaitumille tarhassa tapahtuneen tapaturman vuoksi. Varsana Junior kävi myös varsanäyttelyissä, mutta vanhetessaan sen rakenne muuttui niin paljon raskaammaksi, ettei sitä edes kannattanut viedä. Junior saatiin myös paperittomana, jonka takia sen suku ei ole tiedossa. Tamma oli herkkä ja kiltti.
e. fwb-t. Lisa, 170cm, km | Suurikokoinen, mutta kevytrakenteinen Lisa hyppäsi nuoruudessaan 160cm luokkia kansainvälisellä tasolla noin kymmenvuotiaaksi saakka, kunnes tapaturmassa loukkasi etujänteensä niin pahasti, että sai vuoden ratsastus- ja ikuisen hyppykiellon. Sääli, tamma oli loistohyppääjä. Lisa pääsi kuitenkin jalostuskäyttöön ja on varsonut tähän mennessä neljä upeaa varsaa.
ei. fwb-o. Diplomat, 165cm, mkm | Diplo kilpaili ensimmäiset elämänsä vuoden irtoSERTistä saaden sen helposti. Samaan aikaan villihkö ori opetteli esteratsun alkeita - vähän toivottomalla tuloksella. Ori ei tahtonut pysyä kenenkään käsissä, eikä varsinkaan hypätä yhtäkään estettä ratsastaja selässä. Ori saatiin kuin saatiinkin hyppäämään metrin luokkia kahdeksanvuotiaana - menestys oli vaihtelevaa. Kapasiteettia Diplolla oli aivan itsensä korkuisiin saakka - ilman ratsastajaa.
eii. fwb-o. Ikaros, 168cm, m | Musta ori, omaa täydellisen suvun esteratsastukseen. Jokaikinen vanhempi hyppää 160cm ratana kansainvälisesti, mutta miten Ikaroksen laita? Orilla ei ole lainkaan hyppytaitoa! 60cm sen kanssa saattaa päästä yli ilman suurempia kaatuilija, mutta ei yhtään enempää! Yllättävää kyllä, ori on loistava kouluratsu, kilpaillut GP luokkia kansainvälisesti. Luoteeltaan Ikaros on yrittäväinen ja lempeä.
eie. fwb-t. Rose Princess, 162cm, trt | Rose, kaunis, lempeäsilmäinen tamma. Ratsastuskoulun hevonen, hyppää oikein hienosti, myös kokemattomien kanssa. Rosea pidetäänkin opetusmestarina. Viimeisinä vuosinaan tamma pääsi jalostuskäyttöön ja laukkasi luonnollisesti taivaslaitumille varsottuaan kolme yhtä kaunista varsaa.
ee. fwb-t. Moonshine, 162cm, rt | Valo on hieno esteratsu. Tamma kilpaili jopa 22-vuotiaaksi esteratsastuksessa, nuorempana 160cm luokkia korkeuden laskiessa. Tamma ehti varsoa yhden varsan, Lisan, kunnes laukkasi 26-vuotiaana taivaslaitumille.
eei. fwb-o. Thunder Ball, 167cm, trn | Thunder on paljon jalostuskäytössä käytetty ori, joka samaan aikaan valmentautui esteillä 140cm-160cm. Orilla on jopa yli 170 jälkeläistä! Kilpailtu sillä ei niinkään ole, mutta aktiivisesti hypätty ja valmentauduttu. Thunder on luonteeltaan herkkä ja kuumuva, niin maastakäsin kuin ratsainkin.
eee. fwb-t. Sunrise Dancer, 175cm, vkk | Sun vietti ensimmäiset vuotensa jalostustallilla, jossa hevosia jalostetaan kuin tehtaassa. Sieltä se pääsi myyntitallilta myyntitallille, kiertoon. Vasta noin kymmenvuotiaana Sun sai vakituisen kodin, jossa se pääsi kilpailemaan esteillä 130cm luokissa. Sun on luonteeltaan jo turtunut, omistajan vaihto ja kuljetus on tehnyt siitä sellaisen. Kiltti, hieman laiska se on.
ii. sard-o. Ideal, 152cm, rn | Ideal on Sardiniassa syntynyt ja siellä edelleen asuva hevonen, joka myytiin paperittomana eteenpäin. Rauhallinen ja hieman pelokas ori kilpaili esteillä 150-160cm luokkia asuessaan Alankomaissa, ylläpitokodissaan noin viisi vuotta, kunnes muutti takaisin Sardiniaan. Ideal on joissain tilanteissa hieman vaikea käsiteltävä, mutta yleisesti rauhallinen ori.
ie. sard-t. Junior, 153cm, rn | Sympaattinen Junior ehti kilpailla 130cm luokissa muutaman vuoden ja varsoa kaksi ihanaa varsaa, ennen kuin laukkasi taivaslaitumille tarhassa tapahtuneen tapaturman vuoksi. Varsana Junior kävi myös varsanäyttelyissä, mutta vanhetessaan sen rakenne muuttui niin paljon raskaammaksi, ettei sitä edes kannattanut viedä. Junior saatiin myös paperittomana, jonka takia sen suku ei ole tiedossa. Tamma oli herkkä ja kiltti.
e. fwb-t. Lisa, 170cm, km | Suurikokoinen, mutta kevytrakenteinen Lisa hyppäsi nuoruudessaan 160cm luokkia kansainvälisellä tasolla noin kymmenvuotiaaksi saakka, kunnes tapaturmassa loukkasi etujänteensä niin pahasti, että sai vuoden ratsastus- ja ikuisen hyppykiellon. Sääli, tamma oli loistohyppääjä. Lisa pääsi kuitenkin jalostuskäyttöön ja on varsonut tähän mennessä neljä upeaa varsaa.
ei. fwb-o. Diplomat, 165cm, mkm | Diplo kilpaili ensimmäiset elämänsä vuoden irtoSERTistä saaden sen helposti. Samaan aikaan villihkö ori opetteli esteratsun alkeita - vähän toivottomalla tuloksella. Ori ei tahtonut pysyä kenenkään käsissä, eikä varsinkaan hypätä yhtäkään estettä ratsastaja selässä. Ori saatiin kuin saatiinkin hyppäämään metrin luokkia kahdeksanvuotiaana - menestys oli vaihtelevaa. Kapasiteettia Diplolla oli aivan itsensä korkuisiin saakka - ilman ratsastajaa.
eii. fwb-o. Ikaros, 168cm, m | Musta ori, omaa täydellisen suvun esteratsastukseen. Jokaikinen vanhempi hyppää 160cm ratana kansainvälisesti, mutta miten Ikaroksen laita? Orilla ei ole lainkaan hyppytaitoa! 60cm sen kanssa saattaa päästä yli ilman suurempia kaatuilija, mutta ei yhtään enempää! Yllättävää kyllä, ori on loistava kouluratsu, kilpaillut GP luokkia kansainvälisesti. Luoteeltaan Ikaros on yrittäväinen ja lempeä.
eie. fwb-t. Rose Princess, 162cm, trt | Rose, kaunis, lempeäsilmäinen tamma. Ratsastuskoulun hevonen, hyppää oikein hienosti, myös kokemattomien kanssa. Rosea pidetäänkin opetusmestarina. Viimeisinä vuosinaan tamma pääsi jalostuskäyttöön ja laukkasi luonnollisesti taivaslaitumille varsottuaan kolme yhtä kaunista varsaa.
ee. fwb-t. Moonshine, 162cm, rt | Valo on hieno esteratsu. Tamma kilpaili jopa 22-vuotiaaksi esteratsastuksessa, nuorempana 160cm luokkia korkeuden laskiessa. Tamma ehti varsoa yhden varsan, Lisan, kunnes laukkasi 26-vuotiaana taivaslaitumille.
eei. fwb-o. Thunder Ball, 167cm, trn | Thunder on paljon jalostuskäytössä käytetty ori, joka samaan aikaan valmentautui esteillä 140cm-160cm. Orilla on jopa yli 170 jälkeläistä! Kilpailtu sillä ei niinkään ole, mutta aktiivisesti hypätty ja valmentauduttu. Thunder on luonteeltaan herkkä ja kuumuva, niin maastakäsin kuin ratsainkin.
eee. fwb-t. Sunrise Dancer, 175cm, vkk | Sun vietti ensimmäiset vuotensa jalostustallilla, jossa hevosia jalostetaan kuin tehtaassa. Sieltä se pääsi myyntitallilta myyntitallille, kiertoon. Vasta noin kymmenvuotiaana Sun sai vakituisen kodin, jossa se pääsi kilpailemaan esteillä 130cm luokissa. Sun on luonteeltaan jo turtunut, omistajan vaihto ja kuljetus on tehnyt siitä sellaisen. Kiltti, hieman laiska se on.
Jälkeläiset
s. 21.05.2020 - sard-t. Pandora SHF - VH20-222-0006 - e. Luna SILV
s. 07.04.2020 - sard-t. Zaffiro SHF - VH20-222-0005 - e. Diamond SILV
s. 07.04.2020 - sard-t. Zaffiro SHF - VH20-222-0005 - e. Diamond SILV
Luonnekuvaus
Akun hieno estelinjainen suku näkyy todellakin sen taidoissa! Pienellä orilla olisi kapasiteettia hypätä paljon korkeampiakin kuin mitä rataestekorkeus sanoo. Hyväntahtoinen ja lempeä ori kuitenkin käyttää legendaarisia taitojaan vain, kun sitä siltä pyydetään. Ori voisi hypätä yli aitojen, muttei se sitä tee, edes tammojen takia. Käytökseltään se on siis oikein mukava ja soveltuu monenlaisten käsittelyyn toimien moitteettomasti.
Hoitaessa Aku on rento ja helppo. Se hamuaa aina taskut, kädet ja olkapäät sekä nuolisi mieluusti naamaa ja kättä vaikka koko päivän. Kiltti ori on todella lapsiystävällinen ja helppohoitoinen joka asiassa. Rauhallinen Aku on joka tilanteessa - ikinä ei ole elämänsä aikana käyttäytynyt villimmin. Aku osaa myös joskus olla hauska - se saattaa kantaa lähelleen jääneitä tavaroita suussaan tai taluttaessasi työntää sinua eteenpäin turvallaan.
Ratsain Aku on helppo. Koulua mentäessä sen voi luottaa jopa aivan aloittelijoille. Ori on joskus jopa hieman laiskahko, varsinkin kesällä. Sen saa kyllä aktivoitua vähän tasokkaampi ratsastaja. Aktivoituessaan siitä löytyy kyllä hienoja liikkeitä, vaikka estehevonen onkin. Esteillä Aku ei jätä koskaan hyppäämättä. Usein sen kovaa vauhtia saattaa kokeneempikin pelästyä, mutta ori menee kovaa, jotta pääsisi isoimmatkin esteet ilmavaralla yli pienestä koostaan huolimatta. Luotettava se on esteilläkin. Todella maastovarma, sekä yksin että kaverin kanssa ja ilman satulaakin meneminen on Akun kanssa todella hauskaa!
Tarhassa ja muiden hevosten seurassa yhtä rento kuin ihmistenkin. Ori ei säiky tarhassakaan ja tulee toimeen kenen kanssa tahansa. Ei usein lähde leikkeihin tai älyttömyyksiin mukaan ja helppo käsiteltävä jopa tammojenkin lähellä. Kilpapaikallakaan ei toiset hevoset kiinnosta, jos on tärkeämpääkin tekemistä. Ei se silti tutustmista karta, vaan on tottelevainen ja uskollinen ihmistään kohtaan.
Yleisesti Aku on helppo hevonen, jolla on kapasiteettia. Aku onkin yksi useimpien Silverillä alottaneiden ensihevosista. Aku on myös kiva hevonen tasokkaammallekin ratsastajalle, osaava hevonen se on.
Hoitaessa Aku on rento ja helppo. Se hamuaa aina taskut, kädet ja olkapäät sekä nuolisi mieluusti naamaa ja kättä vaikka koko päivän. Kiltti ori on todella lapsiystävällinen ja helppohoitoinen joka asiassa. Rauhallinen Aku on joka tilanteessa - ikinä ei ole elämänsä aikana käyttäytynyt villimmin. Aku osaa myös joskus olla hauska - se saattaa kantaa lähelleen jääneitä tavaroita suussaan tai taluttaessasi työntää sinua eteenpäin turvallaan.
Ratsain Aku on helppo. Koulua mentäessä sen voi luottaa jopa aivan aloittelijoille. Ori on joskus jopa hieman laiskahko, varsinkin kesällä. Sen saa kyllä aktivoitua vähän tasokkaampi ratsastaja. Aktivoituessaan siitä löytyy kyllä hienoja liikkeitä, vaikka estehevonen onkin. Esteillä Aku ei jätä koskaan hyppäämättä. Usein sen kovaa vauhtia saattaa kokeneempikin pelästyä, mutta ori menee kovaa, jotta pääsisi isoimmatkin esteet ilmavaralla yli pienestä koostaan huolimatta. Luotettava se on esteilläkin. Todella maastovarma, sekä yksin että kaverin kanssa ja ilman satulaakin meneminen on Akun kanssa todella hauskaa!
Tarhassa ja muiden hevosten seurassa yhtä rento kuin ihmistenkin. Ori ei säiky tarhassakaan ja tulee toimeen kenen kanssa tahansa. Ei usein lähde leikkeihin tai älyttömyyksiin mukaan ja helppo käsiteltävä jopa tammojenkin lähellä. Kilpapaikallakaan ei toiset hevoset kiinnosta, jos on tärkeämpääkin tekemistä. Ei se silti tutustmista karta, vaan on tottelevainen ja uskollinen ihmistään kohtaan.
Yleisesti Aku on helppo hevonen, jolla on kapasiteettia. Aku onkin yksi useimpien Silverillä alottaneiden ensihevosista. Aku on myös kiva hevonen tasokkaammallekin ratsastajalle, osaava hevonen se on.
Kilpailusijoitukset
ERJ (16 sijoitusta)
05.06.2020 - Silver Hoof - 160cm - 3/24 02.06.2020 - Silver Hoof - 160cm - 4/24 19.05.2020 - Delmenhorst - 160cm - 2/36 17.05.2020 - Delmenhorst - 160cm - 5/36 13.05.2020 - Delmenhorst - 160cm - 5/36 13.08.2019 - Silver Hoof - 160cm - 4/22 10.08.2019 - Silver Hoof - 160cm - 2/22 27.06.2017 - Kultahaiven - 160cm - 3/30 22.06.2017 - Kultahaiven - 160cm - 3/30 03.06.2017 - Joyance - 160cm - 1/64 01.06.2017 - Kultahaiven - 160cm - 4/30 19.05.2017 - Silver Hoof - 160cm - 3/27 18.05.2017 - Silver Hoof - 160cm - 1/27 18.05.2017 - Silver Hoof - 160cm - 5/27 17.05.2017 - Silver Hoof - 160cm - 2/27 16.05.2017 - Silver Hoof - 160cm - 5/27 00.00.0000 - paikka - luokka - sija |
KRJ (14 sijoitusta)
26.06.2020 - Kilpailukeskus Lupin - VaA - 4/49 19.06.2020 - Hiivurin Suomenhevoset - VaA - 3/18 (69,844 %) 13.06.2020 - Hiivurin Suomenhevoset - VaA - 4/18 (71,875 %) 11.06.2020 - Kilpailukeskus Lupin - VaA - 3/49 10.06.2020 - Chersey - VaA - 4/30 09.06.2020 - Chersey - VaA - 5/30 07.06.2020 - Chersey - VaA - 5/30 07.06.2020 - Chersey - VaA - 5/30 06.06.2020 - Hiivurin Suomenhevoset - VaA - 1/18 (81,719 %) 03.06.2020 - Chersey - VaA - 2/30 03.06.2020 - Chersey - VaA - 2/30 18.05.2020 - Koivumetsä - VaA - 2/31 (78,000 %) 17.05.2020 - Koivumetsä - VaA - 4/34 (80,000 %) 13.06.2017 - Silver Hoof - VaA - 3/30 |
Päiväkirjamerkinnät & valmennukset
31.05.2020, Caitlin Darwin (VRL-13542), Cloudfieldin tarinakilpailu (KRJ, VaA), sijoitus 3/5
Tehtävänanto: Rajatonta riemua, suunnatonta surua, kipeää katkeruutta vaiko räjähtävää rakkautta? Kerro tilanteesta, jossa suuret tunteet olivat läsnä. Tarina voi sijoittua aikaan ennen kilpailuja, kilpailupäivään tai kilpailujen jälkeiseen elämään, kunhan kilpailut linkittyvät edes mainitsemisen verran kertomukseen. Arvioidessa huomioidaan oikeinkirjoituksen lisäksi taitoa esitellä tunteita tekstin välityksellä.
Oli kilpailuaamu. Istuin aamupalalla yhdessä veljeni Gregin kanssa. Ikkunoista sarasi upea aamuaurinko, ja lintujen laulun pystyi kuulla sisälle. Olo oli aivan mainia - vihdoin myös Aku pääsisi esittämään taitojaan kouluradalle, ja vieläpä upeassa säässä. Ja kerrankin kilpailuaamuna sai vielä syödä aamupalansakin rauhassa! Kaikki oli laitettu edellisenä iltapäivänä valmiiksi - traileri odotti hevosta tallin ovella, satula ja suitset olivat pakattu pinteleiden kera satulahuoneeseen viikatun hikiloimen viereen, ja trailerissa oli heinät, juomavesiämpäri ja hieman kuiviketta hevosta varten. Aku oli pesty ja puunattu, ja se oli viettänyt yönsä karsinassa heinää mutustellen. Greg hoiti eilen iltatallin ja tänään aamutallin, joten olin itse saanut vain olla rauhassa.
- Katsoin netistä lähtölistat. Sinun vuorosi on kellotettu noin 11.25, eli voisimme jo pian alkaa lähteä, niin ehdimme rauhassa tutustua kilpailupaikkaan, ja ehdit kävellä Akun kanssa hyvin, Greg selosti pala pekonimunakasta suussaan.
Hienoa. Kerrankin joku tekee kaiken minun puolestani. Nousin pöydästä, ja lähdin kohti tallia. Talliin sisään päästyäni, avoimista ovista kaunis auringonpaiste pilkehti sisään, ja kuului pieni heinän rouskutus tallin perukoilta. Akun takapuolen pystyi näkemään, siellä se yksinään nökötti karsinassa, todella ohut loimi päällään. Hymy nousi kasvoilleni, ori oli minusta niin sympaattinen. Kävelin kohti satulahuonetta. Avatessani oven, hämmennyin. Satula ja suitset eivät olleetkaan siinä, mihin ne edellisenä päivänä jätin. Pintelit olivat asetettuna tuolin päällä, ja loimi, joka piti pakata mukaan, oli aivan purussa ja muovattuna pesäksi. Bongasin yhden satulan päältä tallikissamme Ellan.
- Sinä senkin kapinen katti! No, ei se haittaa, napataan toinen loimi mukaan. Mutta minne ovat kadonneet satula ja suitset? puhuin kissalle pienen paniikin noustessa otsahikenä.
Kävelin takaisin tallikäytävälle, ja katselin käytävää. Eivät näyttäneet olevan sielläkään. Mihin ne katosivat, vasta eilenhän ne siihen tätä päivää varten asetin. Soitin Gregille.
- Greg! Tiedätkö sinä, missä Akun suitset ja satula on? kysyin jo hieman hätääntyneenä.
- No mieti itse, mihin olet ne laittanut, Greg tokaisi.
- Oritallin satulahuoneeseen, siihen isoon puiseen irtonaiseen satulatelineeseen, johon aina laitan kilpailutavarat! huusin.
- Ai.. siihen? Oletko ihan varma tuosta? Greg kysyi hieman omituisella äänensävyllä.
- Kyllä olen! huusin. Päättelin Gregin äänestä, että nyt on jokin pahasti pielessä.
- No, kun.. etkös sinä eilen sanonut minulle, että kun se satulaseppä tulee hakemaan sen satulan, mikä piti mennä vaihtoon ja ne suitset, joissa oli väärän mittaiset poskihihnat ja turpahihna...
- Niin! Ne olivat tammatallin satulahuoneessa isossa muovisessa irtonaisessa satulatelineessä! huusin, ja kovaa. - Oletko tosissasi? ETTÄ ONKO AKUN HUIPPUKALLIS SATULA JA UPEAT KANKISUITSET NYT SITTEN UUDESSA-SEELANNISSA? hätäännyin.
- Ainakin matkalla, Greg sanoi vaisusti.
- Voi p****le sentään! Mitä me nyt tehdään? huusin, löin Gregille luurin korvaan ja aloin hätäisesti kävelemään tallin käytävällä. Akun pieni rouskutus häiritsi ajatteluani.
- Ja sinäkin vain mussutat! huusin Akulle. Ori lopetti pureksinnan kuin taikaiskusta. Taisi sekin pelästyä minua.
Hain satulahuoneesta kolme eri koulusatulaa, vaikka jo valmiiksi tiesin, ettei yksikään niistä sopisi. Heittelin niitä äkkiä yksi kerrallaan Akun selkään, orin samalla mietiskellessä, uskaltaako tätä heinää nyt syödä vai ei. Onneksi tuo eläin oli rauhallinen.
- Ei, ei, ei, ei mikään sovi! huusin itselleni hätäpäissäni. Päätin kuitenkin ottaa matkaan Princen koulusatulan, sillä se oli sopivan mittainen, ja melkein sopivan kapea.
- Mitä vielä, romaani, mietin itsekseni. Nappasin paksun romaanin ja pienen ohuen padin, näillä on nyt pakko pärjätä.
- Noniin, mitä vitkuttelet, mennäänkö vai ei? kuulin Gregin huutavan tallin ovelta.
Mielessäni räjähti. Tuo vielä kehtasi minulle sanoa, että MINÄ vitkuttelen! Aku huomasi kehossani tapahtuvan reaktion, ja mulkoili minua täysin paikallaan. Kävin äkkiä nappaamassa Princen kankisuitset, ja sen likaisen loimen, en nyt ehtinyt uuttakaan hakea. Heitin varusteet koppiin, ja istuin autoon Gregin jo ollessa siellä.
- Onko omat kilpailukamat? Greg kysyi.
- On, aja nyt, kiirehdin.
- Hevosen tavarat? Greg jatkoi.
- Mennään jo, on on! huusin.
- Hevonen? Greg kysyi.
Hups. Ainiin. Miten minä sen sinne jätin? Nousin nopeasti ulos autosta, vähän nolona. Aku odotti kiltisti, ja seurasi minua, kun lähdin vetämään sitä nopeaa kävelyvauhtia kohti traileria. Raukka parka ei yhtään ymmärtänyt mistä on kyse, mutta totteli kiltisti, ja nousi kyytiin täysin ongelmitta, niin kuin yleensä. Vihdoin pääsimme matkaan.
08.05.2017, Alisé VRL-13542 - Esteitä, epäonnistumisia
Aamutallin valmiiksi saatuani tuumasin, että liikutan tässä välissä Akun. Ori oli karsinassa syömässä aamuheiniään, fleeceloimi päällään. Kävin satulahuoneen kautta ja nappasin Akun varusteet ja asetin ne käytävään, jonka jälkeen avasin harjapakin, otin loimen pois ja aloin harjata. Ori mutusti heinää rauhallisesti hengittäen samalla kun harjasin sitä. Aku näytti lähinnä siltä, että se nukahtaa kolmen minuutin sisään. Koitin hieman aktivoida sitä venyttämällä sen jalkoja samalla kun putsasin kavioita. Lopuksi nakkasin satulan selkään, suitset päähän ja lähdin taluttamaan hevosta kentälle.
Ulkona oli aivan loistava sää. Aurinko paistoi ja lämpöä oli noin 10 astetta. Aku huokaili ja vaikutti erittäin väsähtäneeltä kahdenkymmenen metrin kävelypätkänkin jälkeen. Pyysin Elleniä kasaamaan meille esteitä, noin metrin korkuisia. Ellen kasasi kentälle kolme estettä: kahden esteen sarja suoralle linjalle pitkälle sivulle ja yksi este toiselle pitkälle sivulle. Yksittäinen este oli tasainen okseri. Ellen lähti jatkamaan töitään ja itse lähdin ratsastamaan alkukäyntejä. Ori tuntui todella laiskalta, mutta oli silti sopivan takapainoinen. Huomasin yleisratsastuksenopettajamme Jeren tulleen kentän laidalle istumaan.
- Heitätkö raipan? huusin päätyyn päästyäni.
Jere käveli hakemaan minulle yleisraippaa. Hän ojensi sen käteeni hiljaa. Akun huomattua tapahtuman, vauhti reippaantui. Kävelin sen kanssa muutaman ympyrän, kunnes otin ohjat ja lähdin ohjaamaan Akua sulkutaivutukselle pääty-ympyrälle. Käskin sen raviin, ori meni suoraan peräänantoon. Sitä joutui kyllä aktivoimaan paljon, mutta hyvin se ravasi. Lähdimme menemään suoralla uralla keskiravia kevennetysti. Kyllä orista tempoakin löytyi kun uskalsi pyytää. Nostin laukan ja ohjasin Akun sarjalle. Orin tajuttua, se nosti laukan tempoa ja hyppäsi esteet vauhdilla ja kunnon ilmavaralla. Ei enää näkynyt mitään laiskaa ja väsynyttä hevosta. Otin suunnan- ja laukanvaihdon lävistäjällä ja hyppäsin okserin toiseen suuntaan. Päätyyn päästyäni heitin raipan Jeren syliin ja passitin hänet nostamaan esteitä. Sillä välin otin koottua laukkaa uralla rauhoittaakseni laukkaa. Ori keskittyi hyvin myös avotaivutukseen, jota tein sen kanssa pitkillä sivuilla. Jarrutin käyntiin ja jatkoin avoa käynnissä sen aikaa kun Jere nosti esteitä. Orin askeleet muuttuivat taas pikkuhiljaa laiskahkoiksi. Käskin sitä heti eteen ja esteille, kun huomasin niin käyvän. Jere oli nostanut sarjan 130cm korkeuteen. Hyppäsimme sen Akun kanssa täysin ongelmitta. Taputin oria ja annoin sen kävellä hieman.
- Kokeile laukata sarjalle, hypätä ensimmäinen ja kääntää siitä keskiympyrälle, jolla hyppäät yksittäisen ja jatkaa sarjan viimeinen este. Silloin Aku joutuisi kuuntelemaan käännöksissä ja tempon ja askelpituuden muutoksissa, Jere ehdotti.
- Hyvä on, vastasin.
Hetken käveltyäni nostin laukan ja ohjasin oria sarjalle. Ori kiihdytti vauhtia ja selkeästi ennakoi. Koitin kääntää sitä, muttei se kääntynyt kovassa vauhdissaan, vaan käänsi päänsä pois linjalta. Aku jatkoi linjan loppuun. Sarjan viimeinen este ei onnistunut: kumpikaan ei ollut mukana hypyssä. Ori hyppäsi huonosti ja matalasti ja sen polvet osuivat ylimpään puomiin. Alempaan vinopuomiin osui toinen kavio kovasti ja kenkä lensi irti. Selvisimme jotenkin pystyssä esteeltä, vaikka este romahtikin täysin. Aku ontui kovasti etujalkojaan kävellessään muutaman askeleen esteeltä pois.
- Soita eläinlääkäri! huusin hätäpäissäni Jerelle laskeutuessani selästä. - Ja kengittäjä!
- Olisit käyttänyt paremmin ulkoapuja, Jere vastasi.
- Joojoo soita jo! huusin.
Eläinlääkärin röntgenkuvan mukaan jalat ovat kunnossa, Akua vain sattui niihin, joten se ontui. Eläinlääkäri määräsi kolmen päivän liikutuskiellon ja viikon hyppäämistauon, ei siis sen pahempaa onneksi. Eläinlääkärillä oli myös kengittäjän koulutus ja hän oli valmiina kengittämään Akun uudelleen saman tien, joten kengän ori sai heti takaisin.
Tehtävänanto: Rajatonta riemua, suunnatonta surua, kipeää katkeruutta vaiko räjähtävää rakkautta? Kerro tilanteesta, jossa suuret tunteet olivat läsnä. Tarina voi sijoittua aikaan ennen kilpailuja, kilpailupäivään tai kilpailujen jälkeiseen elämään, kunhan kilpailut linkittyvät edes mainitsemisen verran kertomukseen. Arvioidessa huomioidaan oikeinkirjoituksen lisäksi taitoa esitellä tunteita tekstin välityksellä.
Oli kilpailuaamu. Istuin aamupalalla yhdessä veljeni Gregin kanssa. Ikkunoista sarasi upea aamuaurinko, ja lintujen laulun pystyi kuulla sisälle. Olo oli aivan mainia - vihdoin myös Aku pääsisi esittämään taitojaan kouluradalle, ja vieläpä upeassa säässä. Ja kerrankin kilpailuaamuna sai vielä syödä aamupalansakin rauhassa! Kaikki oli laitettu edellisenä iltapäivänä valmiiksi - traileri odotti hevosta tallin ovella, satula ja suitset olivat pakattu pinteleiden kera satulahuoneeseen viikatun hikiloimen viereen, ja trailerissa oli heinät, juomavesiämpäri ja hieman kuiviketta hevosta varten. Aku oli pesty ja puunattu, ja se oli viettänyt yönsä karsinassa heinää mutustellen. Greg hoiti eilen iltatallin ja tänään aamutallin, joten olin itse saanut vain olla rauhassa.
- Katsoin netistä lähtölistat. Sinun vuorosi on kellotettu noin 11.25, eli voisimme jo pian alkaa lähteä, niin ehdimme rauhassa tutustua kilpailupaikkaan, ja ehdit kävellä Akun kanssa hyvin, Greg selosti pala pekonimunakasta suussaan.
Hienoa. Kerrankin joku tekee kaiken minun puolestani. Nousin pöydästä, ja lähdin kohti tallia. Talliin sisään päästyäni, avoimista ovista kaunis auringonpaiste pilkehti sisään, ja kuului pieni heinän rouskutus tallin perukoilta. Akun takapuolen pystyi näkemään, siellä se yksinään nökötti karsinassa, todella ohut loimi päällään. Hymy nousi kasvoilleni, ori oli minusta niin sympaattinen. Kävelin kohti satulahuonetta. Avatessani oven, hämmennyin. Satula ja suitset eivät olleetkaan siinä, mihin ne edellisenä päivänä jätin. Pintelit olivat asetettuna tuolin päällä, ja loimi, joka piti pakata mukaan, oli aivan purussa ja muovattuna pesäksi. Bongasin yhden satulan päältä tallikissamme Ellan.
- Sinä senkin kapinen katti! No, ei se haittaa, napataan toinen loimi mukaan. Mutta minne ovat kadonneet satula ja suitset? puhuin kissalle pienen paniikin noustessa otsahikenä.
Kävelin takaisin tallikäytävälle, ja katselin käytävää. Eivät näyttäneet olevan sielläkään. Mihin ne katosivat, vasta eilenhän ne siihen tätä päivää varten asetin. Soitin Gregille.
- Greg! Tiedätkö sinä, missä Akun suitset ja satula on? kysyin jo hieman hätääntyneenä.
- No mieti itse, mihin olet ne laittanut, Greg tokaisi.
- Oritallin satulahuoneeseen, siihen isoon puiseen irtonaiseen satulatelineeseen, johon aina laitan kilpailutavarat! huusin.
- Ai.. siihen? Oletko ihan varma tuosta? Greg kysyi hieman omituisella äänensävyllä.
- Kyllä olen! huusin. Päättelin Gregin äänestä, että nyt on jokin pahasti pielessä.
- No, kun.. etkös sinä eilen sanonut minulle, että kun se satulaseppä tulee hakemaan sen satulan, mikä piti mennä vaihtoon ja ne suitset, joissa oli väärän mittaiset poskihihnat ja turpahihna...
- Niin! Ne olivat tammatallin satulahuoneessa isossa muovisessa irtonaisessa satulatelineessä! huusin, ja kovaa. - Oletko tosissasi? ETTÄ ONKO AKUN HUIPPUKALLIS SATULA JA UPEAT KANKISUITSET NYT SITTEN UUDESSA-SEELANNISSA? hätäännyin.
- Ainakin matkalla, Greg sanoi vaisusti.
- Voi p****le sentään! Mitä me nyt tehdään? huusin, löin Gregille luurin korvaan ja aloin hätäisesti kävelemään tallin käytävällä. Akun pieni rouskutus häiritsi ajatteluani.
- Ja sinäkin vain mussutat! huusin Akulle. Ori lopetti pureksinnan kuin taikaiskusta. Taisi sekin pelästyä minua.
Hain satulahuoneesta kolme eri koulusatulaa, vaikka jo valmiiksi tiesin, ettei yksikään niistä sopisi. Heittelin niitä äkkiä yksi kerrallaan Akun selkään, orin samalla mietiskellessä, uskaltaako tätä heinää nyt syödä vai ei. Onneksi tuo eläin oli rauhallinen.
- Ei, ei, ei, ei mikään sovi! huusin itselleni hätäpäissäni. Päätin kuitenkin ottaa matkaan Princen koulusatulan, sillä se oli sopivan mittainen, ja melkein sopivan kapea.
- Mitä vielä, romaani, mietin itsekseni. Nappasin paksun romaanin ja pienen ohuen padin, näillä on nyt pakko pärjätä.
- Noniin, mitä vitkuttelet, mennäänkö vai ei? kuulin Gregin huutavan tallin ovelta.
Mielessäni räjähti. Tuo vielä kehtasi minulle sanoa, että MINÄ vitkuttelen! Aku huomasi kehossani tapahtuvan reaktion, ja mulkoili minua täysin paikallaan. Kävin äkkiä nappaamassa Princen kankisuitset, ja sen likaisen loimen, en nyt ehtinyt uuttakaan hakea. Heitin varusteet koppiin, ja istuin autoon Gregin jo ollessa siellä.
- Onko omat kilpailukamat? Greg kysyi.
- On, aja nyt, kiirehdin.
- Hevosen tavarat? Greg jatkoi.
- Mennään jo, on on! huusin.
- Hevonen? Greg kysyi.
Hups. Ainiin. Miten minä sen sinne jätin? Nousin nopeasti ulos autosta, vähän nolona. Aku odotti kiltisti, ja seurasi minua, kun lähdin vetämään sitä nopeaa kävelyvauhtia kohti traileria. Raukka parka ei yhtään ymmärtänyt mistä on kyse, mutta totteli kiltisti, ja nousi kyytiin täysin ongelmitta, niin kuin yleensä. Vihdoin pääsimme matkaan.
08.05.2017, Alisé VRL-13542 - Esteitä, epäonnistumisia
Aamutallin valmiiksi saatuani tuumasin, että liikutan tässä välissä Akun. Ori oli karsinassa syömässä aamuheiniään, fleeceloimi päällään. Kävin satulahuoneen kautta ja nappasin Akun varusteet ja asetin ne käytävään, jonka jälkeen avasin harjapakin, otin loimen pois ja aloin harjata. Ori mutusti heinää rauhallisesti hengittäen samalla kun harjasin sitä. Aku näytti lähinnä siltä, että se nukahtaa kolmen minuutin sisään. Koitin hieman aktivoida sitä venyttämällä sen jalkoja samalla kun putsasin kavioita. Lopuksi nakkasin satulan selkään, suitset päähän ja lähdin taluttamaan hevosta kentälle.
Ulkona oli aivan loistava sää. Aurinko paistoi ja lämpöä oli noin 10 astetta. Aku huokaili ja vaikutti erittäin väsähtäneeltä kahdenkymmenen metrin kävelypätkänkin jälkeen. Pyysin Elleniä kasaamaan meille esteitä, noin metrin korkuisia. Ellen kasasi kentälle kolme estettä: kahden esteen sarja suoralle linjalle pitkälle sivulle ja yksi este toiselle pitkälle sivulle. Yksittäinen este oli tasainen okseri. Ellen lähti jatkamaan töitään ja itse lähdin ratsastamaan alkukäyntejä. Ori tuntui todella laiskalta, mutta oli silti sopivan takapainoinen. Huomasin yleisratsastuksenopettajamme Jeren tulleen kentän laidalle istumaan.
- Heitätkö raipan? huusin päätyyn päästyäni.
Jere käveli hakemaan minulle yleisraippaa. Hän ojensi sen käteeni hiljaa. Akun huomattua tapahtuman, vauhti reippaantui. Kävelin sen kanssa muutaman ympyrän, kunnes otin ohjat ja lähdin ohjaamaan Akua sulkutaivutukselle pääty-ympyrälle. Käskin sen raviin, ori meni suoraan peräänantoon. Sitä joutui kyllä aktivoimaan paljon, mutta hyvin se ravasi. Lähdimme menemään suoralla uralla keskiravia kevennetysti. Kyllä orista tempoakin löytyi kun uskalsi pyytää. Nostin laukan ja ohjasin Akun sarjalle. Orin tajuttua, se nosti laukan tempoa ja hyppäsi esteet vauhdilla ja kunnon ilmavaralla. Ei enää näkynyt mitään laiskaa ja väsynyttä hevosta. Otin suunnan- ja laukanvaihdon lävistäjällä ja hyppäsin okserin toiseen suuntaan. Päätyyn päästyäni heitin raipan Jeren syliin ja passitin hänet nostamaan esteitä. Sillä välin otin koottua laukkaa uralla rauhoittaakseni laukkaa. Ori keskittyi hyvin myös avotaivutukseen, jota tein sen kanssa pitkillä sivuilla. Jarrutin käyntiin ja jatkoin avoa käynnissä sen aikaa kun Jere nosti esteitä. Orin askeleet muuttuivat taas pikkuhiljaa laiskahkoiksi. Käskin sitä heti eteen ja esteille, kun huomasin niin käyvän. Jere oli nostanut sarjan 130cm korkeuteen. Hyppäsimme sen Akun kanssa täysin ongelmitta. Taputin oria ja annoin sen kävellä hieman.
- Kokeile laukata sarjalle, hypätä ensimmäinen ja kääntää siitä keskiympyrälle, jolla hyppäät yksittäisen ja jatkaa sarjan viimeinen este. Silloin Aku joutuisi kuuntelemaan käännöksissä ja tempon ja askelpituuden muutoksissa, Jere ehdotti.
- Hyvä on, vastasin.
Hetken käveltyäni nostin laukan ja ohjasin oria sarjalle. Ori kiihdytti vauhtia ja selkeästi ennakoi. Koitin kääntää sitä, muttei se kääntynyt kovassa vauhdissaan, vaan käänsi päänsä pois linjalta. Aku jatkoi linjan loppuun. Sarjan viimeinen este ei onnistunut: kumpikaan ei ollut mukana hypyssä. Ori hyppäsi huonosti ja matalasti ja sen polvet osuivat ylimpään puomiin. Alempaan vinopuomiin osui toinen kavio kovasti ja kenkä lensi irti. Selvisimme jotenkin pystyssä esteeltä, vaikka este romahtikin täysin. Aku ontui kovasti etujalkojaan kävellessään muutaman askeleen esteeltä pois.
- Soita eläinlääkäri! huusin hätäpäissäni Jerelle laskeutuessani selästä. - Ja kengittäjä!
- Olisit käyttänyt paremmin ulkoapuja, Jere vastasi.
- Joojoo soita jo! huusin.
Eläinlääkärin röntgenkuvan mukaan jalat ovat kunnossa, Akua vain sattui niihin, joten se ontui. Eläinlääkäri määräsi kolmen päivän liikutuskiellon ja viikon hyppäämistauon, ei siis sen pahempaa onneksi. Eläinlääkärillä oli myös kengittäjän koulutus ja hän oli valmiina kengittämään Akun uudelleen saman tien, joten kengän ori sai heti takaisin.
kuvat (c) Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä
tekstit (c) Alisé VRL-13542
Tämä on virtuaalihevonen.
tekstit (c) Alisé VRL-13542
Tämä on virtuaalihevonen.